Ansioton Armo

Meillä ihmisillä on taipumus vältellä Jumalan vihollisesta, synnistä ja kadotuksesta puhumista, koska silloin joutuisi myöntämään, että pimeys ei ole vain varjotyöskentelyn puutetta vaan kyvyttömyys kohdata totuus, että kaiken taustalla vaikuttaa minua suuremmat henkivallat ja valinnoillani onkin suuri merkitys. Sen haluamme kiihkeimmin kieltää ja torjua, johon meillä ei ole olemassa suojaa eikä turvaa. Jeesuksen hylänneet haluavat ymmärrettävästi nauraa demoneille, sillä he ovat tehneet vitsin ainoasta, joka voisi heidät pelastaa. Ainoa todellinen merkitys. Joutuisi seisomaan tulisten hiilien päällä ja pohtimaan olenko todella niin paatunut maailman hypnoosissa, ettei ihmisyydestäni löydy nöyryyden tilaa edes Luojani edessä, joka kuoli syyttömänä ristillä, että minä saisin elää. Enkö todella löydä sanoista ja teoista mitään, jossa voisin pyrkiä parannukseen ja polvistua ainoan elävän Jumalan edessä kiitollisena ansiottomasta armosta. Olenko lopulta itsessäni jotain niin suurta, että käännän selkäni maailmankaikkeuden suurimmalle hyvyydelle ja päätän olla loppuelämäni erossa Jumalastani.