Talon tarina alkaa 1930-luvulta, jolloin nuori perhe rakensi järven rannalle uuden omakotitalonsa. Talo rakennettiin rakkaudella ja vaatimattomilla rakennustarpeilla. Rahaa ei juuri ollut, mutta uuden perheenjäsenen syntyminen antoi hyvän syyn säästöjen käyttöön.
Talo jäi tyhjilleen 1970-luvulla ikääntyneiden asukkaiden menehdyttyä. Talon otti haltuunsa heidän tyttärensä, joka oli jo ehtinyt rakentaa elämänsä muualle. Talo sai jatkaa autioitumista, mutta sen myymistä ei suunniteltu, vaikka kaupunkikin olisi ollut kiinnostunut hankkimaan alueen itselleen. Tytär ei myöskään halunnut myydä lapsuudenkotiaan tuntemattomille, jotka todennäköisesti olisivat purkaneet rapistuvan talon uuden nykyaikaisen talon tieltä.
Taloa pidettiin silmällä vuosikymmeniä. Korjaustöitä ei tehty, mutta vandaalit pyrittiin pitämään poissa kielto